Tämä on mun elämäni ensimmäinen blogipostaus, ikinä. Jotenkin vaan tuntui olevan tarvetta kirjoittaa asioita ylös, vähän niinkuin päiväkirjaan ja oman blogin perustaminen tuntui hauskalta asialta. Pääasiassa ajattelin käydä läpi tässä blogissa vauvan yrittämisen vaikeutta ja kaikkia niitä tuntemuksien vuoristoratoja, mitä asiaan liittyy.

Hieman taustatietoa siis ensin: Minä olen 27-vuotias nainen ja avomieheni 32-vuotias. Olemme yrittäneet lasta nyt viime toukokuusta lähtien ja nyt olisikin vuorossa yrityskerta 9. Kierto mulla on ollut melkoisen lyhyt sen jälkeen, kun kuparikierukka pois otettiin. Lyhimmillään jopa 21 päivää, nyt viimeisin kierto oli 22 päivää eli melkoisen nopealla aikataululla mennään kuukautisten suhteen.

Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka tuo tähän asiaan omat haasteensa. Hoitotasapainoa ei ole vielä löytynyt, joten käyn melko usein vielä verikokeissa katsomassa mihin suuntaan arvot ovat menossa. Parempaan suuntaan, onneksi. :)

Kävin myös oman mielenrauhani vuoksi yksityisellä gynegologilla joulukuun alussa selvittääkseni onko jotain mikä mahdollisesti estää raskautumisen. Mitään vikaa ei löytynyt ja oli hauskaa katsoa ruudulta omia munasolujaan. :D Toki edelleen oman ihmetyksen aiheenani on kiertoni pituus ja se, että miksi siitä on tullut niin lyhyt. Tähän lääkäri ei sanonut juurikaan mitään. Progesteroniarvo vaikutti myös hyvältä, odottelen vielä tammikuun alussa lääkäriltä siitä lisätietoa.

Semmoista juttua tällä kertaa. :) Lapsi on siis meidän perheeseemme erittäin toivottu ja odotettu ja kaikkemme olemme jo sen asian eteen tehneet. Muutamina esimerkkeinä voisi sanoa ovulaatiotikut, royal gelee sekä pre-seed liukuvoide oli uusin hankintamme. Yritystä siis on ja paljon! :)